Hej! Du använder en gammal webbläsare

Inom kort kommer vissa funktioner på haninge.se inte fungera med den här gamla webbläsaren. Vi vill gärna ha dig kvar som besökare och rekommenderar att byta till Mozilla Firefox, Google Chrome eller Microsoft Edge.

Riimukivet

Riimukivet ovat noin 1000 vuotta vanhoja ja kotoisin rautakaudelta. Haningen kunnasta löytyy lähes 40 riimukiveä, jotka on pystytetty edesmenneiden muistoksi. Riimukivet pystytettiin lähelle maatiloja ja ne kertoivat maatilan asukkaista, kuka maatilan peri ja kuinka he olivat sukua vainajalle.

Jordbrogravfältet Foto: Fredrik Hjerling Foto: Fredrik Hjerling

Viikinki kulttuuritalon edustalla?

Keskellä Haningen keskustaa seisoo riimukivi, jossa lukee "Vikinge, Storen poika". Rautakaudella viikingiksi lähteminen merkitsi, että purjehdittiin aluksella merille. Sana "viikinki" jäi sen jälkeen pois käytöstä moneksi vuosisadaksi. Vasta 1800-luvulla viikinki-sanaa alettiin jälleen käyttää nimityksenä rautakauden skandinaaveista. Kun kansallismielisyys kasvoi vahvaksi 1800-luvulla, maineikasta menneisyyttä haluttiin painottaa luomalla mielikuva vahvoista miehistä, jotka matkustivat maailmalle. Käsite "viikinkiaika" on arkeologien keksimä 1870-luvulla. Harvat rautakauden asukkaat pitivät itseään "viikinkeinä"; he viljelivät maitaan ja elivät maatilansa antimista. Haningesta kotoisin oleva Vikinge kuului ehkä niihin, jotka lähtivät merille? Ehkei hän koskaan palannut, vaan sai kiven pystytettyä muistokseen lähelle maatilaansa.

Öda ja Gunna antoivat tehdä... Naisten pystyttämiä riimukiviä.

Ajattelemme usein viikinkiaikaa aikakautena, jolloin sotaiset miehet miekkoineen ja keihäineen valtasivat maailmaa. Mutta myös naiset ovat jättäneet jälkiä. Riimukivet kertoivat naisten olleen oikeutettuja perimään ja omistamaan maatiloja. Aika usein riimukiven tilaaja on ollut nainen. Haningessa on olemassa useita esimerkkejä. Stavissa Öda ja hänen tyttärensä Fastlög pystyttivät kiven heidän miehensä ja isänsä Haraldin muistoksi. Runmarsvretenissä Gunna kertoo antaneensa rakentaa sillan. Usein naisia nimetään juuri sillan rakentamisen yhteydessä. Uusi kristitty kirkko halusi, että siltoja rakennettaisiin helpottamaan matkustamista ja vaikuttaa siltä, että naiset mielellään lahjoittivat kirkolle. Muissa riimukivissä tapaamme Gunnlögin ja Gudlögin Brobyssä, Stenhildin Alvstassa, Jorunin Sandassa ja Ödgunnin ja Arngerdin Lövhagenissa.

Kristinuskon ristit ja lohikäärmeet

Samalla kun riimukivet pystytettiin rautakauden loppuvaiheessa (n. 900-1100 jKr.), koko Skandinavia oli kääntymässä kristinuskoon ja paljon kirkkoja rakennettiin. Riimukivissä on usein kristinuskon risti ja joskus vainajalle suunnattu rukous. Itse riimut sisällytettiin kiemurtelevaan nauhaan – lohikäärmeeseen, jolla oli käärmeen pää. Vanhassa uskonnossa maailmankäärme, eli Midgårdin käärme, ympäröi koko maailman. Riimukivissä kuvastuu sekä vanha, että uusi käsitys maailmasta.

Haninge näkyy riimukivissä

Nimi Haninge on peräisin rautakaudelta ja johdatus ilmaisusta "he, jotka asuvat Hanvedenissa", "hanungelaiset". Hanveden on vuorostaan yhdiste sanoista "hane", eli metsälinnun kukko ja "vidher", mikä tarkoittaa metsää. Kolmessa tunnetussa Haningen riimukivessä on kukon kuva. Kuvavalinta on harvinainen ja on siksi hyvin luultavaa, että kukot symbolisoivat juuri Haningen seutua.

Hölynpöly-kivi – matkijan teos?

Södra Betebyn maatilan mailla seisoo riimukivi, joka ei olekaan mikään riimukivi. Kivi näyttää riimukiveltä mutta riimuja muistuttavat merkit eivät muodosta luettavissa olevaa tekstiä. Samankaltaisia kiviä löytyy myös Sorundasta ja Ösmosta, läheltä "oikeita" riimukiviä. Mitä nämä kivet ovat? Ne eivät ole nykyaikaisia väärennöksiä, koska ne tunnettaan jo 1600-luvulta peräisin olevista piirroksista. Yksi tutkija uskoo niiden olevan peräisin keskiajalta (1100-1500 jKr.). Ehkä riimukivet olivat jonkun mielestä koristeellisia, tai sitten maatilalle haluttiin antaa enemmän historiaa "jälkikäteen". Sen vuoksi tehtiin kivi, joka muistutti vanhoja kiviä. Tekijöiden mielestä sillä ei ehkä ollut mitään väliä, ettei niissä lukenut mitään järkevää. Kukaan muuhan ei osannut lukea riimuja ja huomauttaa kiven olevan väärennetty.

Småhamran riimukivilöydös vuodelta 2011

Uusia riimukiviä löydetään vielä tänäkin päivänä. Syksyllä 2010 maanviljelijä Rolf Norlin Småhamrasta tunsi auransa tarttuvan johonkin kiinni. Keväällä 2011 osoittautui, että auran kolhaisema kivi oli tuhat vuotta vanha riimukivi! Kolme veljestä, Gunnar, Ulf ja Sighjälm pystyttivät kiven isänsä Halvdanin muistoksi. He asuivat luultavasti Småhamrassa, joka oli maatila jo rautakaudella.

Tyrestahällen – Halvdan kaiversi

Tyrestan kylän yhden mökin takana olevaan kallioon on piirretty riimuja. "Farbjörn hakkautti kiven poikansa Håulvin muistoksi. Halvdan kaiversi riimut". Kuka Halvdan oli? Kuulostaa kohtalokkaalta antaa jollekin "Halvdanille" (ruotsiksi "halvdan" merkitsee suunnilleen samaa kuin suomeksi keskiverto) tehtäväksi tehdä jotakin niin merkityksellistä, kuin kaivertaa riimuja kiinteään kallioperään. Mutta asian laita ei nyt ollutkaan niin huonosti. Nimi "Halvdan" ei merkitse, että sen kantaja ei ole taitava, vaan että hän oli "puoleksi tanskalainen".

Viikinkiretket

Jörund Södra Betebystä sai kiven pystytettyä muistokseen 1000-luvulla. Kivessä lukee, että hän "kävi lännessä Ulvin, Håkonin pojan kanssa". Jörund matkusti siis matkaseuransa kanssa jonnekin, ehkä Englantiin. Näillä matkoilla, joita 1800-luvulla alettiin kutsua viikinkiretkiksi, saatettiin joskus ryövätä ja riehua mutta myös käydä kauppaa. Ösmossa sijaitseva riimukivi pystytettiin muistona Tostista, "joka kuoli Ingvarin seurueessa". Ingvar den Vittfarne on nimi, josta mainitaan noin 30 Mälarin laakson riimukivessä. Häntä pidetään yhtenä suurista retkijohtajista. Hän matkusti monella aluksella itään Särklandiin, eli Arabian maihin. Niistä sadoista miehistä, jotka lähtivät Ingvarin matkaan, vain harva palasi.

Yhteystiedot

Kulttuurimiljööryhmä
kulturmiljo@haninge.se

Senast uppdaterad: 30 mars 2021